Confused

Have you ever had the feeling, when you don't want anyone to know how you feel, but you would want someone to worry about how you feel, someone who would care..?

Mulla on niin yksinäinen olo.. Haluaisin vain, että joku soittaisi mulle monta kertaa päivässä, vain tarkistaakseen että mä oon kunnossa.. Joku joka välittäis, ja pitäis musta huolta.. Silti mä en halua kertoa kellekkään.. Hankalaa eikö? Ja toisaalta, en m myöskään halua että joku vahtis mua koko ajan.. Ois liian huolissaan ja holhoava.. Sellasia niistä tulee.. Ylihuolehtivaisia ja tunkeilevia.. Haluaa aina tietää kaiken ja kyselee liikaa.. Mä olen sekaisin ja kuilun laidalla. Pienikin tuulenpuuska ja mä tipun pohjalle.. 

Mun mieli on kieroutunut ja paha.. Ääni mun päässä ei jätä mua hetkeksikään rauhaan.. Mä olen hullu, sekaisin ja tyhjä.. Sisimpäni on täynnä tyhjyyttä.. Kylmää tyhjyyttä.. Miten kukaan voi olla täynnä tyhjää? Mulla on puristava paineen tunne rinnassa.. Mun täytyy keskittyä hengittämiseen. Sisään, ulos, sisään ulos. Pidä se tasaisena. Välillä mä unohdan, olen hengittämättä kunnes lopulta haukon ilmaa. Pakko avata ikkuna ja hengittää raitista ilmaa, ennenkuin on liian myöhäistä. Ehkä mä kohta lakkaan hengittämästä, lakkaan olemasta. Voiko ihminen vain lakata hengittämästä ja haihtua pois? Musta tuntuu että mulle kohta käy niin, ja se pelottaa. Mä pelkään itseäni. Mä pelkään maailmaa, ja asioita joita ei ole. Pelkään varjoja mun huoneessa, pelkään vailoisia kohtia, jotka julmasti paljastavat kaiken. Kaikki pienimmätkin virheet mussa. Tahdon vain maata sängyssä, piilossa peiton alla maailmalta. Piilossa kaikelta pahalta. Mutta itseltään ei voi piiloutua, mieli on aina läsnä.. Mun ilkeä, paha, kieroutunut julma mieli.. Menisi jo pois.

Out here on the ledge, I'm not far away from stepping offI've finally picked out my cloudIt's the one over there surrounded by all that air

Edit: Today they were deeper than ever before..

Yskänlääkepaukuissa

Mainitsinko eilen että minulla on poskiontelontulehdus? Eli kotona makoilen kissan kanssa.. Yskä oli niin kamala, että taisin ottaa vähän liikaa yskänlääkettä ja nyt on kummallinen olo.. Jotenkin pitkästä aikaa, rauhallinen.. Makoilen vain ja mietin turhanpäiväisiä asioita.. Kissa kehrää vieressä mikä rauhoittaa mieltä.. Pitkästä aikaa tällainen tunne.. Nyt aijon nauttia siitä niin kauan kuin voin... Voi kyllä olla että nämä antibiootit sun muut lääkkeet tekevät olon pöperöiseksi.. Kipeänä on ihan kiva olla, koska saa olla ihan rauhassa.. Aamulla ahdisti, mutta kun on vain saanut maata eikä ole kiire mihinkään, ei minkäänlaisia velvollisuuksia, niin ahdistuskin hellitti.. Joskus täytyy vain saada olla rauhassa. Tekee hyvää mielelle..

Tupakalla käydessäni oli jotenkin euforinen olo.. Ostuin ja tuijotin savua joka tuli tupakasta, ja mietin miten kaunista se on.. Pieniä kauniita asioita.. Niitä olen huomannut tänään.. Ajatella, että minäkin pystyn vielä näkemään jotain kaunista tässä rumassa, vääryyttä täynnä olevassa maailmassa.. Kauneus on katsojan silmissä..

Sick

Oon nyt asunut täällä uudessa kämpässä jo pari viikkoa, ja hyvin on mennyt. Mä saan olla ihan omissa oloissani, mut me tullaan kyllä hyvin juttuun mun kämpiksen kanssa ja voidaan jubailla kaikesta. On kuitenkin ollut jotenkin ihanaa asua omillaan. Voin mennä tupakalle milloin huvittaa, tehdä just sellasta ruokaa kun mä haluan.. Ainoa huono puoli on se, että kun ahdistaa, niin se vie mut mukanaan.. Onneksi on kavereita, jotka on joskus tullut käymään, mutta on iltoja, jolloin mä vain istun yksin ja itken.. Tai istun ja tuijotan seinää tuntematta mitään.. Miksei tää paha olo voi vaan mennä pois? Mä en halua tuntea näin.. Eihän kukaan halua.. Mä ja J ollaan taas riidelty.. Se sanoi mulle, että mä vaan teen aina kärpäsestä härkäsen, ja ajattelen tahallani negatiivisesti.. Se loukkas mua tosi paljon.. Kukaan ei tahallaan tahdo tuntea näin.. Se ei vain yhtään ymmärrä miltä musta tuntuu..

 

Toisaalta, ei kukaan mun kavereista täysin ymmärrä miltä musta tuntuu.. Koska en mä kerro niille kaikkea.. Ja ehkä ihan hyvä näin..

Breathe me

Mun on vaikea hengittää. Jokainen hengenveto on sisäistä kamppailua. Mun tekee mieli itkeä. Mun tekee mieli etsiä veitsi ja antaa tän tuskan valua ulos punaisena.. Yritän lukea mutta kirjaimet ovat suttuisia eivätkä tahdo pysyä paikallaan. Olen ollut yksin koko aamun. Kävellyt ympäri asuntoa ja toivonut että äiti tulee kotiin. Nyt äiti on kotona. Ensin se helpotti. Sitten muuttui vain pahemmaksi. Äiti esitti ensin huolestunutta, kyseli vointiani. Sitten ei mennyt edes viittä minuuttia, kun hän aloitti. "Me olemme saaneet elää niin helppoa elämää, minä ja siskoni, että me emme tiedä millaista elämä oikeasti on. Me olemme eläneet pumpulissa, ja meillä ei ole oikeutta olla surullisia. Me olemme vain paskoja, ja äiti joutuu taas hakemaan masennuslääkkeitä jotta hän jaksaisi elää." Äiti on niin tekopyhä.. Ei sitä oikeasti kiinnosta kuinka mä voin.. Ja joo, tottakai mä olen huolestunut äitin voinnista, mutta miten mä voisin huolehtia äitistä kun en edes jaksa huolehtia itsestäni.. Niin monta vuotta kun olen kuunnellut ja tukenut äitiä, mä en enää jaksa.. En kestä tätä enää..
Ja illalla mä tulen olemaan taas yksin.. Tai en ihan yksin, mun veljet tulee olemaan täällä.. Mä olen niiden lapsenvahtina, kun äiti menee katsomaan ilotulituksia.. Niin kuin kaikki mun ystäväni.. Mutta mä istun kotona, jotta äiti saisi olla onnellinen.. Mua pelottaa.. Tulenko mä selviämään tästä illasta hengissä..?

Bad.

Mä olen ollut huono bloggaaja, mä tiedän.. Mä olen muutenkin nyt epäonnistunut, en vain blogin pitämisessä, vaan elämässä. En ole onnistunut enään taistelemaan tiettyjä menneisyyden mörköjä vastaan. Mä annoin niidenkin äänien voittaa.. Ihan kuin ei olisi näissä muissakin jo tarpeeksi..

Yksi positiivinen asia mun elämässä, mä olen muuttamassa. Muutan kyllä tuntemattoman kämppikseksi, mutta ollaan nähty nyt pari kertaa ja hän on kyllä tosi mukava.. Meillä on myös ihan omat huoneet, vain keittiö ja vessa on yhteisiä.. Katotaan miten me tullaan toimeen.. Ainakin pääsen pois täältä, saan aloittaa ihan uuden ja oman elämän.. Mun aivan oman.. En vain yhtään tiedä mitä pakata.. Miten voi pakata koko elämänsä mukaan vain muutamaan hassuun pahvilaatikkoon? Ja miten pakata ne tietys asiat huomaamatta? Oman kaapin luurankoja kun ei aina ole helppo piilottaa.. Nooh, toivottavasti kukaan ei sitten ala purkamaan ja penkomaan kamojani ilman lupaa, pari kaveria on nimittäin luvannut tulla muuttoavuksi. Mun täytyy vain pitää silmät ja korvat auki.

Mulla ja mun parhaalla kaverilla oli muuten taas hirveä riita.. Mä en kestä meidän riitelyä, se vie mut aina vanhan ystäväni terän luo.. I'm not crazy, or a masokist, I'm more like a vampire. I just love to see blood.