Vent

Mä en tiedä mitä mä teen, onko mulla paikkaa tässä maailmassa. Mä en tiedä miksi mä en onnistu missään. En tahdo elää, en uskalla kuolla. Tahdon vain pois täältä, kauas, kauas pois. Sinne missä ruoho on vihreämpää, missä sanaa kipu ei tunneta. Elellään hymysuin, juostaan kukkapellolla, puhalletaan saippuakuplia. 

Mä en uskalla elää oikeata elämää. Sammutin puhelimen, teki mieli heittää se pois. En uskalla puhua kenenkään muun kuin Mustikkakeijun kanssa. Ja tottakai siskoni. Mutta siskoni kuuluukin paikkaan salaiseen, mun pieneen eristysmaahani metsän keskellä. Helsinki tuntuu niin kaukaiselta, epätodelliselta, pelottavalta ja vieraalta. Tahdon lakata olemasta. Elää vain täällä, missä mikään muu ei ole todellista. Elän omassa kuplassani.

Mutta eihän tämä ole sitä oikeaa elämää. Opinko enään koskaan elämään sitä? Vai olenko lopun elämääni tällainen? Pelokas, nurkkaan ahdistettu hiiri. En löydä pakotietä itseltäni.

Opinko enään elämään?