Happiness, where are you?

Voiko ihminen olla onnellinen olematta oikeasti onnellinen? Niin, että voi tuntea hetkellistä onnea, ja hetkeä myöhemmin miettiä että miksi olikaan onnellinen? Sellainen mä olen. Ja kun mä olen tarpeeksi kauan ollut "iloinen", ja se tunne menee ohi, mä tunnen pelkästään väsymystä, kamalaa henkistä ja fyysistä väsymystä. Niin mulle kävi eilenkin. Ensin olin riehunut koulussa, ja sitten vielä ollut iloisena töissä, mutta kun viimein istuin yksin bussiin, tunsin niin kamalaa väsymystä että olisi vaan tehnyt mieli itkeä. Kun pääsin kotiin, pesin meikit pois ja aloin nukkumaan. Nukuin koko yön tosi levottomasti, ja aamulla taas väsy..

Mutta ehkä mun aivot toimii silleen. Ne on jo tottunut esittämään iloista, mun aivot luulee että mä osaan olla iloinen. Koska niinhän ne toimii. Sanotaan, että jos tarpeeksi kauan nauraa tekonaurua niin alkaa oikeasti nauramaan, koska aivot saavat naurusta iloisuuden signaalin ja sitten alkaa oikeasti naurattamaan. Ehkä mä olen tarpeeksi kauan esittänyt onnellista, niin nyt mun aivot toimii niin automaattisesti.

Eli toisaalta, mä olen vain robotti. Automaattisesti toimiva, pelkkää kuorta. Ja ohjeistettu laitteisto sisältä. Pelottavaa, eikö?

...

Mä en enää osaa edes itkeä.. Mä olen vain joku outo möykky, ilman minkäänlaista tunnetilaa..

kukaan ei ikinä vastaa: "etkä ole", mä vaan kävelen pois eikä kukaan oo ikinä pysäyttänyt..

Help

Mä en enää tiedä kuka mä olen, millainen mä olin, ja millainen mun kuuluisi olla. Mä en enää muista miltä se tuntuu kun ylipäätänsä tuntee jotain. Tai, no, on mulla vielä yksi tunne jäljellä. Ahdistus. Ja se seuraa mua ihan joka paikkaan.

Mä viiltelen taas. Ihan kunnolla. Tällä kertaa mä en enää usko pystyväni lopettamaan.. Mä olen aivan liian syvällä tässä..

Just like a pill

Eilen tuli sitten vähän otettua liikaa, ja olokin on sen mukainen.. Tuntuu siltä kuin todella huonolla rokkibändillä olisi harjoitukset mun pään sisällä, ja mua oksettaa. Olo on todella heikko, ja hyvä jos jaksan kävellä. Eilen tuli itkettyä, tekstattua eksälle ja hölmöiltyä. Kaipaus on vieläkin niin suuri. Kysyin jos eksäni olisi ehtinyt nähdä, mutta sen mielestä se ei ollut hyvä ajatus kun mä olin niin humalassa. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna on ihan hyvä ettei me nähty.. Jäi vaan tyhmä olo.. Miksen mä vaan pysty päästämään irti? Mä en halua tuntea näin, mä en halua olla tällainen..

'Cause trying not to love you, only goes so far 

Trying not to need you, is tearing me apart 

Can't see the silver lining, from down here on the floor 

And I just keep on trying, but I don't know what for 

'Cause trying not to love you 

Only makes me love you more 

Mä en keksi enään mitään muuta kirjoitettavaa.. Mun pää vaan lyö tyhjää, kaikki ajatukset kaikkoaa, enkä tiedä tai tunne muuta kuin tän kamalan kivun, tyhjän kolon mun rinnassa, siinä kohtaa missä pitäisi olla mun sydän.. Mun sydän vaan sattuu yhä olemaan kaarelassa, sinisessä omakotitalossa, lukittuna sun huoneeseen..

Cut

Vanha tuttava. Vihreää. Tupakka. Savua. Ääni tölkin avautuessa.. Siinä mun päivä tiivistettynä pieniin sanoihin, mitättömiin, pieniin sanoihin.