Mä en enää tiedä kuka mä olen, millainen mä olin, ja millainen mun kuuluisi olla. Mä en enää muista miltä se tuntuu kun ylipäätänsä tuntee jotain. Tai, no, on mulla vielä yksi tunne jäljellä. Ahdistus. Ja se seuraa mua ihan joka paikkaan.
Mä viiltelen taas. Ihan kunnolla. Tällä kertaa mä en enää usko pystyväni lopettamaan.. Mä olen aivan liian syvällä tässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti