Lasiprinsessa

Mä olen muuttunut. Olen se tyttö, joka ei enään rakasta elämää. Mä olen se tyttö, joka on pilvessä baarissa. Tai oikeastaan melkein joka päivä. Mä en enään osaa hymyillä. Olen se tyttö, joka unohti miten eletään.
En ikinä uskonut, että mulle kävisi näin. Ympärilläni on paljon ihania ystäviä, minulla on rakastava perhe. Ongelmana on vain se, etten osaa rakastaa itseäni. Aamukahvi sai minut tärisemään, sillä en syönyt eilen mitään. Silti kamppailen, syönkö koko pilttipurkin vai en. Pitäisi hakea lääkkeitä, mutta en jaksa mennä apteekkiin. Ruokakin on kohta loppu, mutta en halua mennä kauppaan.
Muut ovat koulussa, minä vain makoilen kotona ja nukun. Eilenkin nukuin puoli päivää.

Vajoan taas huonoihin tapoihin, päivä päivältä. Eikä kukaan ole estämässä minua, sillä olen yksin, omassa asunnossani. Voin lukittautua tänne päiviksi, eikä kukaan voi estää. Pelottavaa, mutta samalla se on ihanaa. Vain minä voin kontrolloida elämääni. Mutta samalla se tuo vastuuta. Sekava mieli, sekavaa tekstiä.

En tiedä mitä ajatella. En taaskaan tunne mitään. Turta, pelkkä kuori. Tahtoisin yrittää olla sosiaalinen, mutta en jaksa. Voimat on lopussa. Jos vain lepään tämän päivän, huomenna on taas uusi päivä. Ja paskat.

Mustikkakeiju kertoi minulle, että hänellä on tunteita minua kohtaan. Olimme pihalla, juoneet itsemme sekaisin. Sanoin, että minullakin ehkä on tunteita häntä kohtaan. En tiedä, olen sekaisin. Mustikkakeiju tahtoi yrittää, jos meistä tulisi jotain. Lupasin että voimme yrittää, mutta seuraavana aamuna aloin epäröimään. En ole varma onko minulla tunteita häntä kohtaan, olen aina ollut miehiin päin. En tahdo pilata ystävyyttämme. En tiedä, en tahdo ajatella. Pitäisi puhua hänen kanssaan selvin päin, mutta en uskalla. En osaa puhua tunteistani, enkä halua loukata ystävääni. En tiedä enään mistään mitään. Pitäisi lähteä lenkille selvittämään päätä.

Tahdon pienentyä. Tahdon huomiota. Huomiohuora. En tahdo myöntää sitä, mutta rakastan jätkien huomiota baarissa. Sitä minä sain viime viikonloppuna, nautin siitä, vaikka Mustikkakeiju oli ihan vieressä. Olimme juuri pari päivää ennen sitä puhuneet tunteistamme. Olen kamala, vain kiehnäsin ja nautin muiden huomiosta. Olen kamala ihminen. Mutta en voi sille mitään. Ääh, en tiedä. Pitää vain taas elää päivä kerrallaan, ainakin yrittää.