Puhuimme Mustikkakeijun kanssa, ja tulimme molemmat siihen tulokseen että pysytään mielummin ystävinä, mikä oli suuri helpotus minulle. En nimittäin halua menettää häntä. Tuntuu että Mustikkakeiju vain pienenee silmissä, ja minä olen ikuinen ihrakasa. Hän vain laihtuu, hänellä on hyvä itsekuri. Minä olen vain hyllyvä pallero. Eilen olin Mustikkakeijulla, ja hän oli laittanut ison kasan vaatteita pois.
"Sähän voit kattoo jos tässä on jotain vaatteita mitä sä haluisit. Ne on mulle liian isoja".
Bam, isku vasten kasvoja. Olisi saman tien vain sanonut suoraan: mä olen laihtunut. Sä olet yhä läski, joten ota mun kaikki vanhat vaatteet jotka on mulle liian isoja, sulle läskille ne sopii.
Tekisi mieli vain heittää kaikki ruoka pois. Mutta minulla on joitain ruokia "rekvisiittana", kun tulee kavereita kylään. Pelkään vain, että itsekurini pettää, ja syön kaiken. Mutta kyllä mä pystyn tähän. On pakko. Vain mä pystyn muuttamaan itseni. Tahdon olla pieni, niin että ihmiset pelkää mun menevän rikki. Tahdon olla sellainen, että muille tulee sellainen olo että he haluavat suojata minua kaikelta pahalta.
Eilen kaveri oli täällä, haimme kiinalaista ruokaa ja katsoimme leffaa. Onneksi paastosin toissapäivänä, ja en ollut eilen syönyt mitään muuta, niin ei tullut niin kamala olo kun söin koko annoksen.
"Mennäänks ostaan jäätelöä?"
"Mä en jaksa kävellä kaupoille"
Onneksi kyseinen kaveri nappasi syötin, ja sanoi ettei itsekkään jaksa. Vältyin siis jäätelön syönniltä, ja siltä kamalalta tunteelta, jonka olisin saanut jälkeenpäin.
Nyt vain odottelen sateen loppumista, ja sitten aijon mennä pitkälle kävelylenkille. Väsyttää, mutta aijon mennä ulos vaikka hammasta purren. Nyt tämä läskikasa ottaa itseään niskasta kiinni
juu kirja on vielä tallessa ja ei mitään! olin jo itekkin unohtanu koko asian :D miten haluaisit sen?
VastaaPoistajoo käy mainiosti! :) jos vaikka laitat numeroa tai sähkäriä, niin sovitaan yksityiskohtasemmin? :)
VastaaPoista