Tänän mulla oli ensin ihan hyvä päivä. Kuunneltiin mutsin kanssa hyvää musiikkia ja tehtiin yhdessä ruokaa. Se oli mukavaa, sillä en enää melkein ikinä tee mutsin kanssa mitään. Nyt siihen oli mahdollisuus kun mun pikkuveljet on pohjoisessa, me saatiin olla ihan kahdestaan. Olin oikeesti ihan ilonen. Mutta nyt se paha olo tuli taas. Hiipi pikkuhiljaa mun mieleen, sai mut ihan uupuneeksi. Lukittauduin mun huoneeseen, koska äiti vain kyselisi että mikä on, enkä mä osaa selittää. Koska mä en tiedä.
Mä en tiedä miksi mä tunnen näin, mistä tää johtuu. Mua ällöttää kun mä söin niin paljon, sekin ääni tahtois hiipiä takaisin mun pään sisään, kuiskia kuinka läski oon. Mutta mä yritän kaikin voimin pitää sen ilkimyksen poissa. Koska mä en yksinkertaisesti jaksa sitä enään. En jaksa tuijottaa itseäni peilistä itkien, en jaksa rampata vaalla. Pakko pitää se poissa.
Mun tunteet on vaan niin ristiriitasia. Toisaalta mä haluan ehdottomasti pitää sen poissa, mut toisaalta ois kiva taas olla vähän laihempi.. En mä tiedä. Mulla on kieroutunut mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti