Monday

Mä en edes tunne sellaista sanaa kuin itsekontrolli. Tänään mä olen vain syönyt ja syönyt ja syönyt. Tekisi mieli itkeä ja repiä mut palasiksi. Pieniksi, pieniksi palasiksi. Niin että kukaan ei enään pystyisi kokoamaan mua uudelleen. Heittäisi vain pienet palaset roskiin. Pienet palat jotka on pelkkää läskiä. Itseinho on taas huipussaan. En voi edes katsoa itseäni peiliin, niin paljon inhoan itseäni tällä hetkellä.. Hyirumaläskipaskakuolepois.

Riitelin taas Nappisilmän kanssa. En jaksa tätä enään.. En jaksa mitään enään.. Tahtoisin vain jättää koulun kesken ja nukkua vuoden.. Nukkua tän kaiken paskan pois.. Mä en oikeasti jaksa enään herätä aamulla kouluun. Mä en jaksa istua koulussa. Mä en koko viime viikkona käyny töissä. Mä en vaan pysty.. Henkisesti mä olen kulunut loppuun. Pelkkä tyhjä kuori jäljellä. Miten kukaan voi elää näin?
Anteeks, tämä teksi menee nyt vähän turhaksi angstailuksi.. Se on vain rankkaa, kun sisällä elää monsteri joka syö mua päivä päivältä.

Kahden kuukauden päästä mä täytän 18. Jotenkin pelottavaa. Onhan se kiva, on täysi-ikäinen ja kaikkea, mutta jotenkin tuntuu että sen mukana tulee niin paljon vastuuta.. Sulta oletetaan enemmän vastuuta ja aikuismaista käytöstä. Ja mun vaan tekisi mieli muuttaa takaisin äitille jottei tarvitsisi huolehtia laskuista. Tottakai tää vapaus on ihanaa, mutta inhoan töitä ja raha-asioita. Se käy voimille. Älkää kullat muuttako kotoa liian aikasin.