Asustelen nyt koko tän viikon mun kaverilla ni en oikeen pääse kirjotteleen.. Se viilsi maanantaina liian syvälle ja joutui sairaalaan. Nyt mä siis vähän niin kuin vahdin sitä kun sen vanhemmat on ulkomailla. Ja tää on raskasta. Mä oon muutenkin jo niin väsy ja poikki, ja nyt mä joudun kaiken lisäksi koko ajan huolehtimaan koulussa ollessani että missä se on ja mitä se tekee, tekstaan sille jatkuvasti. Tottakai mä haluan huolehtia mun kaverista, mä rakastan sitä kuin omaa siskoa, mutta tää on vain niin uuvuttavaa, en uskalla näyttää omaa pahaa oloa.. Hymy vaan koko ajan huulilla ja 'kaikki on hyvin'.
Mun eksä joskus sano mulle että jos mä olisin metallican laulu, niin mä olisin ehdottomasti Whiskey in the jar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti