Voodoo Child

Kissat nukkuu molemmat söpösti käpertyneenä tässä mun sängyllä. Mä olen sytyttänyt kynttilöitä ympäri huonetta, ja kuuntelen Jimi Henrixiä. Mulla on rauhallinen mutta rauhaton olo samaan aikaan. Ihan kun mun sisälläni olisi mielisairas kissa, välillä se vain kehräilee ja nukkuu, välillä se taas riehuu ja raapii mun sisuskaluja rikki. Välillä taas on tällainen jännä olo, ihan kuin se tekisi molempia samaan aikaan. Tai sitten mun luonne vain on tällainen vammanen. Ei sitä tiedä. Mun pitäisi jo mennä nukkumaan, huomenna on aikainen herätys, mutta mua ei yhtään väsytä. Tai väsyttää muttei silti väsytä. Mitään en taaskaan osaa päättää.

Don't you want somebody to love? Don't you need somebody to love?

Kyllä, haluan. Kertokaa mulle mistä sellasen löytäisin? Kansikuvapoika ei oo ottanu yhteyttä tänään, enkä mäkään uskalla, sillä mä pelkään että mä ärsytän sitä jos koko ajan haluan puhua sen kanssa. Mä en halua olla takertuva. Kaiken lisäksi olin tänään elokuvissa yhden jätkän kanssa josta en oikeasti tykkää, mutten kehdannut kieltäytyä. Tämä kyseinen jätkä sitten taas pitää minusta ihan liikaa. Miksei Kansikuvapoika voisi pitää minusta samalla tavalla? Mä tahtoisin vain Kansikuvapojan..

Oon nyt kirjottanu tätä tekstiä vaikka kuinka kauan. Kirjotan jotain ja pyyhin pois, ja kirjotan uudestaan.
En edes tiedä kuinka kauan mulla vaan on ollut tää blogger auki tässä. Kun on taas jotenkin niin vaikeeta saada ajatuksia sanoiksi.. Ehkä mä pistänkin tähän vaan pari kuvaa.

Viimeisin tiedote: Kansikuvapoika soitti, ja puhuttiin melkeen tunti puhelimessa.. Pieni hymy nyt huulilla