Taas on vuosi vaihtunut. Eilinen oli mukava, oltiin pienellä kaveriporukalla isossa talossa. Mun kaverit pakotti mut laittamaan päälleni valkoisen, hyvin ihoa myötäilevän mekon. Mua ahdisti, ahdisti, ahdisti. Ennen kun lähettiin juhlimaan kunnolla, oltiin mun ihan vain muutaman läheisen kaverin kanssa yhdellä niistä laittautumassa, ja sitten meidän piti syödä. Mutta kun mulla oli se mekko päällä niin arvatkaapa vain tekikö mieli syödä. Ei. Mutta pakotin itseni syömään kuitenkin salaattia, etteivät kaverit olisi alkaneet epäilemään. Yksi hyvä puoli siinä samperin makkarakuori mekossa. Kun pistin sen päälleni niin yksi kaverini tokaisi "herranjumala ku sä oot laihtunu!" . En mielestäni edes ole, mutta tuntuihan se hyvältä. Mutta mähän paastosin päivää ennen, niin saattaa kyllä johtua vain ihan siitä.. Myöhemmin illalla kaadoin sitten punaviiniä siihen mun mekolle, niin sainpahan ainakin vaihdettua sen pois, eikä tarvitse enään IKINÄ IKINÄ pitää sitä päälläni. Ja hyvä niin.
Tänäänkään en ole syönyt mitään. Jäin yöksi sinne mun kaverille, ja aamulla oli pullaa tarjolla, mutta mun ei tehnyt edes mieli. Vähän aika sitten mun kämppis toi mulle suklaata, pistin ne suoraan laatikkoon. Tää on jotain ihan uutta. Ennen mulla ei ollut minkäänlaista itsehillintää. Ehkä mä olen alkanut ällöttämään itseäni liikaa.
Mä tein pari uuden vuoden lupausta, vaikken yleensä tee. Päätin, että herkut loppuu, mä alan juoksemaan, en osta uusia vaatteita ennen kuin olen vähintään 5 kiloa laihempi, yritän olla parempi ystävä ja yritän olla iloisempi. En tiedä onnistuuko, mutta katotaan.
Koko päivä ollaan puhuttu puhelimessa. Äsken sä soitit taas.
"Mun oli vaan pakko saada kuulla sun ääni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti