I don't wanna be me

Hämmennys. Puhuin eilen tämän mun "entisen parhaan kaverin" kanssa. (puhun hänestä paljon, joten nimetäänpäs hänet nyt vaikka Nappisilmäksi.) Niin, eli puhuin eilen Nappisilmän kanssa, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun hän loukkasi minua pahasti. Ja hän kertoi, että loukkasi minua sen takia että hän oli mustasukkainen Kansikuvapojasta, ja humalassa. Ja että hän oikeasti tykkää minusta, ei vain kaverina, vaan niinkuin OIKEASTI. Hämmennys hämmennys hämmennys. Sitten Kansikuvapoika soitti. Kysyi jos voidaan nähdä. Sanoin etten voi, koska olen Nappisilmällä, ja jostain syystä Kansikuvapoika suuttui. Puhuimme puhelimessa, hän pisti viestiä, ja lopulta hän sanoi ettei halua nähdä minua enään, eikä kuulla minusta mitään. Menin ihan paniikkiin, mutten enään uskaltanut soittaa. Tänään sitten ensin pistin hänelle viestiä, mutta hän ei vastannut, joten keräsin rohkeuteni ja soitin hänelle. Ja hän vastasi. Eikä muistanut eilisestä mitään, oli ollut tosi humalassa. Helpotus. Hän ei ollut tarkoittanut sanojaan. Mutta siinä puhelimessa puhuessamme hän pohti miksi oli sanonut niin, ja tuli siihen tulokseen että häntä taisi pelottaa, sillä hän on vielä rikki edellisestä suhteestaan eikä ole valmis uuteen. Huokaus. Mutta kyllä mä jaksan Kansikuvapoikaa odottaa.. Koska mä en halua ketään muuta.

Ostin muuten tänään vaa'an. Kyllä, olen ollut koko tämän ajan uudessa kämpässäni ilman vaakaa. Siksi, etten enään halunnut sitä, että ravaan kymmenen kertaa päivässä punnitsemassa itseäni. Mutta tänään ahdistus siitä etten tiedä painoani vei voiton, ja kävin vähän alennusmyynneissä. Tossa se nyt on, tuijottaa mua lattialta, ja odottaa että astun sen päälle, jotta se voisi nauraa mulle ja mun läskeille, näyttää ne numerot joita pelkään. Mä en ole syönyt tänään mitään, mutten silti uskalla. En halua tietää. Eilen syötiin äitin kanssa pitsaa (läski) ja illalla sipsiä (ei itsehillintää). En halua, en uskalla. Mutta kohta on ihan pakko. Mun on vaan pakko saada tietää.

I still have a heartbeat, but I'm barely alive.