Keijunsiivet kadoksissa

En tiedä huomasitteko, mutta vaihdoin blogin nimen. Pienin askelin kun ei jotenkaan kuvannut minua yhtään. Uudesta nimestä pidän enemmän. Kohta varmaan kanssa vähän vaihdan ulkonäköä, kunhan jaksaisin saada jotain aikaiseksi.. Taas väsyttää niin perkeleesti. Olen nyt tässä pari tuntia hakenut töitä, sekä kesätöitä.. Ärsyttää vaan kun titää jo valmiiksi, että ihan sama kuinka monta työhakemusta lähettää, niin korkeintaan ehkä parilta saa vastauksen.. Alkaa tuo puhelinmyynti niin tulemaan korvista ulos.. Ainiin, en ole varmaan kertonut että minä ja Kanskikuvapoika ollaan töissä samalla työpaikalla. Hän vain on aina aamuvuorossa ja minä iltavuorossa. Tänään menin kuitenkin töihin jo kahdeltatoista ja näin hänet. Perhosia vatsassa..
Typerä, lapsellinen minä.

Ahdistaa tuo torstai.. Ja pelottaa.. En halua. Olo on kuin pienellä lapsella joka pakotetaan päiväkotiin. En keksi mitään kirjotettavaa. Istun vaan ja puren kynsiä. Ei kai sitä pidä väkipakolla vääntää. Kirjotan taas kun saan ajatukset kasaan.