Kamala päivä

Mulla on ollut tänään ihan kamala päivä. Ensin nukuin pommiin, sitten kiireissäni laitoin termosmukini kannen huonosti kiinni, ja se levisi laukkuuni ja housuilleni.. Koulussa kaikki vittuili, söin liikaa kouluruokaa ja sain tietää että meillä on huomenna koe.. Töissä oli ihan kamalaa, ja sitten mun puhelin meni rikki.. Ja vielä kaiken lisäksi mun menkat alkoi, ja ostin kolme suklaapatukkaa läski paska. Olin jo aivan itkuvalmis kun tulin kotiin, ja meinasin jo tappaa mun vasta päivän vanhan perhosen.. Ällö läski paska itkupilli läski itsekuriton kamala hyödytön turha, ajatukset vaan pyöri päässä. Ahdisti niin hirveästi..
Mutta sitten Kansikuvapoika soitti. Se on nyt levillä sen kavereiden kanssa, oikein iso porukka. Ihan jurrissa se oli, mutta silti. Se on sielä sen kavereiden kanssa pitämässä hauskaa, mutta silti se soitti mulle. Siis MULLE. Luulin etten kuulis siitä mitään koko sinä aikana kun se on siellä.

"Mä oon oikeesti alkanut tykkäämään susta tosi paljon. Kun tuun takas vien sut kahville. Ja leffaan."
Joo mä tiedän, se oli tosi humalassa, joten se ei välttämättä tarkottanut tota, mutta silti. Arvatkaapa tuntuko hyvälle.

"Ja vien sut vaikka syömäänkin, jos haluut"

Millon musta on tullut tällanen ihastunut hölmö? En mä ihastu. En mä hymyile puhelimessa tollasille jutuille. Mä itken ja raivoan ja pelkään ja itken vielä enemmän kun en osaa luottaa. Mä murehdin öitä ja puren kynsiä. En mä ihastu ja hymyile.
Kaikenlisäksi kun mä vielä tiedän, että sillä loppu edellinen suhde vasta joku aika sitten. En mä voi tietää tuleeko tästä mitään. Älä ihastu nyt hölmö.. Sua tulee vaan sattumaan enemmän.
Mutta eihän Kansikuvapoika minua satuttaisi, eihän?