Palapelin pala

Mun elämä on nyt pari viikkoo ollu palasina, sekasin, syömiset, työt ja rahatilanne kaikki huonosti.
Maanantai oli täyttä helvettiä. Tiistaina sitten sain tietää että sain paikan S-marketista. Ja sitten soitettiin yhdestä vanhainkodista, tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina keikkatyötä. Aattelin, että kyllä tää tästä, ja tiistaina elämä ei enään tuntunutkaan niin toivottomalta.
Keskiviikkona taas sitten kamala päivä. Oli taas psykologiaika, tehtiin testejä joiden mukaan minulla on vaikea masennus sekä vaikea ahdistuneisuus.
Tänään taas on sitten mieli mennyt kuin vuoristorata. Mutta pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa kasaantuu. Saan palapelin palaset paikalleen. Pitäs saada itteni kasaan, tällasesta elämästä ei tule yhtään mitään.. En vain tiedä miten saisin elämäni kuntoon. En osaa pitää omasta terveydestäni huolta. En tahdo nousta aamuisin ylös sängystä. Silti minä vain nousen, menen kouluun, hymyilen, tulen kotiin ja käperryn peiton alle. Mutta kohta alkaa sitten ne työt, silloin ei voi vain käpertyä peiton alle piiloon. Kulunkohan loppuun..

Syömiset ahdistaa, en vain osaa laihtua.. Mua ei ilmeisesti ole tarkoitettu keijukaiseksi..

Anteeksi toi tekstin pieni sekavuus.. Enkä nyt ehdi kirjoittaa enempää, pitää mennä suihkuun ja sitten peiton alle nukkumaan.. Ajattelin vain tulla tänne teille vähän ilmoittelemaan itsestäni.. Ja ainiin, hyvää ystävänpäivää<3 Nähkää kauniita unia!