Jos katoaisin tuulen mukana
Jos kuolisin kuiskaukseen
Mihin tämä aika katoaa?
Vai katoanko aikaan..
Kävelen ilmassa
Mutta aivan liian syvällä
Leijun, mutta samalla hukun tähän paljouteen
Mihin se pieni viaton tyttö katosi?
Isä, se katosi sinun rumiin sanoihisi
Sinun käsiesi heiluntaan
Koviin iskuihin
Huutoon, sinun alkoholiisi
Äiti, se katosi sinun suruusi
Sinun huutoosi
Sinun julmiin sanoihisi
Sinun itkuusi, syyllistämiseen
Sinun masennukseesi
Fyysiseen ja henkiseen tuskaan
jonka sinä meille aiheutit..
Niin, se pieni tyttö katosi jo ajat sitten..
Ja jäljelle jäi vain itsetuhoinen, itseään vihaava kuori

Mietin menneisyyttä, jonka haluaisin unohtaa.. Mietin sitä osaa menneisyydestäni jota en anna itseni muistaa.. Kissa nukkuu kainalossa, ja tuntuu kuin huoneeni ympärillä olisi kupla joka suojaa minua maailman pahuudelta pienen hetken.. Vain minä, kissan kehräys, tee ja musiikki.. Kaikki muu katoaa todellisuuteen, kun minä elän kuplassa

Katoan

Mä kadotan itseni tähän massaan. Olen kadottanut sen mitä joskus olin.. En tiedä kuka enään olen, tai mitä haluan.. En jaksa elää sosiaalista elämää,  tahtoisin vain käpertyä peiton alle ja olla siellä ikuisesti..
Ja niin minä taas maalasin käsivarteni punaiseksi aivan liian terävällä pensselillä, syvemmälle kuin koskaan ennen.. Anteeksi Mustikkakeiju, tiedän että lupasin.. Se on vain niin hankalaa..

"Joskus sitä lukee sanojen ohi."

Musta tuntuu että mun kaveripiiri pienenee koko ajan.. Se kai johtuu siitä etten mä jaksa olla sosiaalinen ja pitää yhteyttä, joten lopulta ne luovuttaa eikä myöskään jaksa pitää yhteyttä.. Mä olen huono ystävä. Mä olen huono ihminen. Anteeksi rakkaani, etten juuri nyt jaksa.. Lupaan piristyä ja yrittää enemmän.

"On tikkuja jotka tulevat, ja tikkuja jotka menevät. Tulitikkuja ja menitikkuja. Niin sen täytyy olla."

Viikkokuulumisia

Tämä viikko on ollut yhtä sekasortoa. Maanantaina aamulla iski ihan hirveä ahdistus, istuin sängyllä takki päällä ja ainoa ajatus joka pyöri mun mielessä oli että "mä en halua mennä kouluun, mä en pysty, mä en halua.." En ole pitkään aikaan osannut itkeä, mutta istuin sängylläni, tärisin ja itkin sen takia että piti mennä kouluun.. Raahauduin sitten jotenkin bussille ja kouluun, mutten kestänyt siellä.. Soitin siskolle joka tuli hakemaan ja vei minut niille.. Siellä sitten asustelin keskiviikkoon asti, oli ihanaa, sai vain olla ja nukkua. Pelattiin yatzia, tehtiin hyvää salaattia.. Kolmen päivän hermoloma, pako muusta maailmasta.

Torstaina oli sitten pakko mennä kouluun, ei se herkkua ollut mutta kestin.. Olen miettinyt, etten varmaan kestä työharjoittelua.. Puhuin asiasta lääkärini kanssa ja hän sanoi että jos en pysty niin hän voi kirjoittaa minulle sairaslomaa.. Pitää nyt vähän miettiä, ja kuunnella itseään ja vointia.

Mun mieli on kyllä aivan sekaisin. Mustikkakeiju on ollut tänään meillä, mistä olen ollut kiitollinen, sillä ranteen punaiseksi maalaamisen halu on ollut kova.. Aivan liian kova, demoni jätä minut rauhaan..

Ostin Waldolle valjaat ja fleksin, ja käytettiin sitä ulkona. Höppänä ei tiennyt miten päin olla, ja sai autosta paskahalvauksen. Mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton, ja höppänä meni jopa vapaaehtoisesti lumihankeen tallustamaan. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja siinä minä olin, vieressäni Waldo ja Mustikkakeiju. Rauhallinen hetki, ilman ahdistusta. Eihän se ikuisesti kestänyt, mutta pienetkin hetket ovat arvokkaita. Ihmiset unohtavat ottaa itselleen aikaa, eivät ehdi hengittää.. Tuontapaiset hetket ovat paljon arvokkaampia kuin luulemme.

Eilen meinasi tulla itkupotkuraivarit liiasta syömisestä. Tänään me paastoamme Mustikkakeijun kanssa. Siipiä odotellessa. Kissa käpertyyy syliin, kohta keitämme kahvia. Uskallan taas hetken hengittää ja myöntää että kai minäkin joskus olen olemassa. Aina hetkellisesti, kunnes tuuli vie minut mukanaan, katoan kuin hiekanjyvä saharassa.

Aamu

Herään siihen että kisu tulee nuolemaan nenää ja kerjäämään rakkautta. Mun kullanmuru, elämäni ilo. Sen mä tiedän, että Waldo ei koskaan jätä mua yksin, vaan tulee aina lohduttamaan ja kehräämään viereen kun mulla on paha olla. Kiitos tästä ihanasta elämän lahjasta<3

Pötköttelin muruseni kanssa sängyssä aika pitkään, ja sitten päätin nousta ylös ja olla ahkera. Pistin pyykit koneeseen, tyhjensin astianpesukoneen, laitoin vaatteet lattialta kaappiin ja pesuun, keitin kahvia, tyhjensin kissanhiekkalaatikon, otin lääkkeet, kävin vaa'alla, otin Ananas Strongia, pesin hampaat. Sitten rauhotuin parvekkeelle kahvikupin ja tupakan kera.
Tänään on vähän parempi päivä. Eilen oli kamalaa. Makasin sängyssä peitto korvissa ja inhosin itseäni. Puhelin piippaili jatkuvasti mutten tahtonut puhua kenenkään kanssa. Nyt olen suunnitellut koko päiväksi jotain etten ehdi vajota itseinhon syövereihin. Kunhan pesukone on pessyt pyykit valmiiksi, lähden kaverille. Olen siellä koko päivän, ja aijon paastota. Sillä tämä kyseinen kullanmuru antaa minun paastota<3 Ei jäkätä niin kuin muut kaverini, joille en voi kertoa mitään. Päätin nimetä tämän kaverini Mustikkakeijuksi. Mustikkakeiju on tämä syömishäiriöinen kaverini, jolla on laihemmat jalat. Ihanat, laihat jalat eikä tällaiset tukit niin kuin minulla.

Mustikkakeiju ymmärtää minua. Hän tietää mitä kaikkea olen elämäni aikana joutunut kokemaan, eikä tuomitse. Hän antaa minun olla oma itseni, antaa paastota jos siltä tuntuu. Usein paastoamme myös yhdessä. Muut eivät ymmärrä, me elämme omaa elämäämme kuplassa minne kellään muulla ei ole asiaa. Vain minä ja Mustikkakeiju muuta maailmaa vastaan. Me kamppailemme käsi kädessä jotta jonain päivänä saisimme siivet. Yhdessä me lennämme kauniiden keijukaisten valtakuntaan, jonne vain sirot pienet keijut pääsevät.

Hermostuttaa, toivon että pesukone on pian pessyt valmiiksi.. Paha mörkö kuiskii korvaan rumia sanoja, tahtoo ajaa minut taas peiton alle.. Mutta minä kamppailen vastaan, kokeilen erilaisia asukokonaisuuksia mitkä tulevat näyttämään niin hyvältä kesällä kun olen kymmenen kiloa pienempi. Waldo katselee ihmeissään vierestä kun ramppaa vaatekaapin ja peilin väliä. Se hyppää vaatekaappiin ja tiputtaa kaikki vaatteet lattialle. En voi olla nauramatta ja nappaan tuon pienen höntin syliini. Kohta pesukone on valmis, ja pääsen lähtemään pois ennen kuin mörkö voittaa tämän taistelun.. Tänään minä olen vahvempi.

Keskiviikko

Ja niin tämä tyttö sortui taas ja maalasi käsivartensa rumaksi kauniilla punaisella värillä.. Miksi? Koska olen liian heikko lopettamaan.. Koska en osaa syödä poppareita ahdistumatta kun olen tällainen sotanorsu.
Ahdistus-tahdon itkeä-en osaa itkeä-ahdisus ja kierteessä mennään.. Enkö pääse tästä ikinä pois?

Facebookstalkkasin tänään. Kansikuvapojan entinen tyttöystävä on niin kaunis ja laiha että teki mieli itkeä.. Miten Kansikuvapoika voisi ikinä tykätä tällaisesta rillipää peikosta, joka ei osaa edes mennä leffaan syömättä poppareita?

Paasto

Tänään oli pastopäivä. Sillä mun itseinho on koko päivän ollut aivan huipussaan.. En jaksa, en halua.. Tanssin veitsen terällä.
Kumpa osaisin tanssia. Kotona yksin ollessani annan rytmin viedä mukanaan, voisin tanssia ikuisuuden. Mutta en ole kaunis. Muiden katsoessa en uskalla tanssia, sillä pelkään näyttäväni typerältä. Kumpa omaisin hyvän itseluottamuksen, uskaltaisin olla itseni kaikkien edessä. Mutta enhän minä, minulla on eri persoonallisuudet jokaiselle. Muokkaan itseni sellaiseksi joka luulen muiden haluavan minun olevan.

Olen niin säälittävä että tekisi mieli itkeä.. Onko ollut vain huono päivä vai huono vuosi, huono elämä?

Mä aijon olla pienempi kuin koskaan ennen.
Mun on pakko olla pienempi.. En ikinä voi olla onnellinen jos olen näin iso..
Väärin päin lentävät linnut tekevät minut rauhattomaksi..

Sä oot mun "ängel i rummet"
sinä vain minut tunnet