Jos katoaisin tuulen mukana
Jos kuolisin kuiskaukseen
Mihin tämä aika katoaa?
Vai katoanko aikaan..
Kävelen ilmassa
Mutta aivan liian syvällä
Leijun, mutta samalla hukun tähän paljouteen
Mihin se pieni viaton tyttö katosi?
Isä, se katosi sinun rumiin sanoihisi
Sinun käsiesi heiluntaan
Koviin iskuihin
Huutoon, sinun alkoholiisi
Äiti, se katosi sinun suruusi
Sinun huutoosi
Sinun julmiin sanoihisi
Sinun itkuusi, syyllistämiseen
Sinun masennukseesi
Fyysiseen ja henkiseen tuskaan
jonka sinä meille aiheutit..
Niin, se pieni tyttö katosi jo ajat sitten..
Ja jäljelle jäi vain itsetuhoinen, itseään vihaava kuori
Mietin menneisyyttä, jonka haluaisin unohtaa.. Mietin sitä osaa menneisyydestäni jota en anna itseni muistaa.. Kissa nukkuu kainalossa, ja tuntuu kuin huoneeni ympärillä olisi kupla joka suojaa minua maailman pahuudelta pienen hetken.. Vain minä, kissan kehräys, tee ja musiikki.. Kaikki muu katoaa todellisuuteen, kun minä elän kuplassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti