Viikkokuulumisia

Tämä viikko on ollut yhtä sekasortoa. Maanantaina aamulla iski ihan hirveä ahdistus, istuin sängyllä takki päällä ja ainoa ajatus joka pyöri mun mielessä oli että "mä en halua mennä kouluun, mä en pysty, mä en halua.." En ole pitkään aikaan osannut itkeä, mutta istuin sängylläni, tärisin ja itkin sen takia että piti mennä kouluun.. Raahauduin sitten jotenkin bussille ja kouluun, mutten kestänyt siellä.. Soitin siskolle joka tuli hakemaan ja vei minut niille.. Siellä sitten asustelin keskiviikkoon asti, oli ihanaa, sai vain olla ja nukkua. Pelattiin yatzia, tehtiin hyvää salaattia.. Kolmen päivän hermoloma, pako muusta maailmasta.

Torstaina oli sitten pakko mennä kouluun, ei se herkkua ollut mutta kestin.. Olen miettinyt, etten varmaan kestä työharjoittelua.. Puhuin asiasta lääkärini kanssa ja hän sanoi että jos en pysty niin hän voi kirjoittaa minulle sairaslomaa.. Pitää nyt vähän miettiä, ja kuunnella itseään ja vointia.

Mun mieli on kyllä aivan sekaisin. Mustikkakeiju on ollut tänään meillä, mistä olen ollut kiitollinen, sillä ranteen punaiseksi maalaamisen halu on ollut kova.. Aivan liian kova, demoni jätä minut rauhaan..

Ostin Waldolle valjaat ja fleksin, ja käytettiin sitä ulkona. Höppänä ei tiennyt miten päin olla, ja sai autosta paskahalvauksen. Mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton, ja höppänä meni jopa vapaaehtoisesti lumihankeen tallustamaan. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja siinä minä olin, vieressäni Waldo ja Mustikkakeiju. Rauhallinen hetki, ilman ahdistusta. Eihän se ikuisesti kestänyt, mutta pienetkin hetket ovat arvokkaita. Ihmiset unohtavat ottaa itselleen aikaa, eivät ehdi hengittää.. Tuontapaiset hetket ovat paljon arvokkaampia kuin luulemme.

Eilen meinasi tulla itkupotkuraivarit liiasta syömisestä. Tänään me paastoamme Mustikkakeijun kanssa. Siipiä odotellessa. Kissa käpertyyy syliin, kohta keitämme kahvia. Uskallan taas hetken hengittää ja myöntää että kai minäkin joskus olen olemassa. Aina hetkellisesti, kunnes tuuli vie minut mukanaan, katoan kuin hiekanjyvä saharassa.