sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Aamu

Herään siihen että kisu tulee nuolemaan nenää ja kerjäämään rakkautta. Mun kullanmuru, elämäni ilo. Sen mä tiedän, että Waldo ei koskaan jätä mua yksin, vaan tulee aina lohduttamaan ja kehräämään viereen kun mulla on paha olla. Kiitos tästä ihanasta elämän lahjasta<3

Pötköttelin muruseni kanssa sängyssä aika pitkään, ja sitten päätin nousta ylös ja olla ahkera. Pistin pyykit koneeseen, tyhjensin astianpesukoneen, laitoin vaatteet lattialta kaappiin ja pesuun, keitin kahvia, tyhjensin kissanhiekkalaatikon, otin lääkkeet, kävin vaa'alla, otin Ananas Strongia, pesin hampaat. Sitten rauhotuin parvekkeelle kahvikupin ja tupakan kera.
Tänään on vähän parempi päivä. Eilen oli kamalaa. Makasin sängyssä peitto korvissa ja inhosin itseäni. Puhelin piippaili jatkuvasti mutten tahtonut puhua kenenkään kanssa. Nyt olen suunnitellut koko päiväksi jotain etten ehdi vajota itseinhon syövereihin. Kunhan pesukone on pessyt pyykit valmiiksi, lähden kaverille. Olen siellä koko päivän, ja aijon paastota. Sillä tämä kyseinen kullanmuru antaa minun paastota<3 Ei jäkätä niin kuin muut kaverini, joille en voi kertoa mitään. Päätin nimetä tämän kaverini Mustikkakeijuksi. Mustikkakeiju on tämä syömishäiriöinen kaverini, jolla on laihemmat jalat. Ihanat, laihat jalat eikä tällaiset tukit niin kuin minulla.

Mustikkakeiju ymmärtää minua. Hän tietää mitä kaikkea olen elämäni aikana joutunut kokemaan, eikä tuomitse. Hän antaa minun olla oma itseni, antaa paastota jos siltä tuntuu. Usein paastoamme myös yhdessä. Muut eivät ymmärrä, me elämme omaa elämäämme kuplassa minne kellään muulla ei ole asiaa. Vain minä ja Mustikkakeiju muuta maailmaa vastaan. Me kamppailemme käsi kädessä jotta jonain päivänä saisimme siivet. Yhdessä me lennämme kauniiden keijukaisten valtakuntaan, jonne vain sirot pienet keijut pääsevät.

Hermostuttaa, toivon että pesukone on pian pessyt valmiiksi.. Paha mörkö kuiskii korvaan rumia sanoja, tahtoo ajaa minut taas peiton alle.. Mutta minä kamppailen vastaan, kokeilen erilaisia asukokonaisuuksia mitkä tulevat näyttämään niin hyvältä kesällä kun olen kymmenen kiloa pienempi. Waldo katselee ihmeissään vierestä kun ramppaa vaatekaapin ja peilin väliä. Se hyppää vaatekaappiin ja tiputtaa kaikki vaatteet lattialle. En voi olla nauramatta ja nappaan tuon pienen höntin syliini. Kohta pesukone on valmis, ja pääsen lähtemään pois ennen kuin mörkö voittaa tämän taistelun.. Tänään minä olen vahvempi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti