Asunto

Mulla on oma asunto. Saan muuttaa sinne ensi viikolla. Oma pieni valoisa yksiö, lähellä monia kavereita. Ja vihdoinkin saan asua Helsingissä. Saan asua omillani. Syödä mitä huvittaa, olla syömättä.
Mun mieltä nakertaa, päässä ei osata olla hiljaa. Läskipossuällösikalehmä. Mä olen lihonut aivan liikaa.
Hassuinta on, että puhuimme siskoni kanssa yksi päivä syömisistä.
"Sun pitäisi lihoa vähän enemmän, niin näyttäisit terveemmältä". Lihoa? Mä en varmaan ole ollut näin lihava vuosiin. Terveemmältä? En mä ole sairaalloisen laiha, pikemminkin läski possu. Hulluja puheita, hassuja asioita. Sisko näkee kaiken väärin päin. Joohan? Ei tämä ole lähtenyt minulta käsistä. Ja sisko pistää minut koko ajan syömään. Sen takia ällötän itseäni. Onneksi, onneksi saan pian muuttaa. Sitten paino lähtee taas laskuun.

Ehkä mun pitäisi nyt viimeiset päivät vaan antaa periksi siskon vaatimuksille. Sisko nimittäin koko ajan tarkkailee että syönkö tarpeeksi, ja valittaa jos en syö. Jos nyt vain nämä viimeiset päivät annan periksi, silläkin riskillä että vielä lihon. Heti kun muutan omaan kotiin, alkaa laihdutus. Kyllä mä pystyn siihen,
Mieliala on vähän tasaantunut, mutta olen koko ajan väsynyt. Jaksan jo tehdä enemmän, mutta joka päivä kamala väsymys iskee, jos vähänkin on tehty jotain. Toivottavasti saan lisää sairaslomaa, sillä muuten en pärjää. Pitää kai tehdä niin kuin sisko sanoo, ja kertoa maanantaina lääkärille rehellisesti mitä tunnen, millainen olo minulla on. Se kun on minulle vaikeaa. Pakko, jotta saan lisää sairaslomaa.
Hankalia päätöksiä.