Haihdun pois

Mua itkettää. Ja vituttaa. Ja mä oon vaan niin väsynyt. Väsynyt koko ajan mutta silti mä en saa unta. Mä ja A sovittiin, että me katotaan pikkuhiljaa, nähään vaan useemmin ja katotaan mihin se johtaa. Ihan järkevä ajatus, mutta mä ajattelen aina pahinta, niin oon ihan varma että se muuttaa mieltään.. Kukapa nyt haluaisi olla tällaisen kanssa? Mä olen lihava, masentunut, outo ja sisäänäinkääntynyt.. Ja ääni päässä muistuttamassa mua koko ajan siitä etten mä kelpaa kellekkään.. Mä en halua enään tuntea näin, mä en halua enään voida näin huonosti, henkisesti.. Mä en vain jaksa.. Joka aamu mä joudun kamppailemaan että jaksan nousta ylös sängystä.. Miksi kenenkään pitäisi pystyä elämään tällaisen kanssa? Eikö kukaan voisi tulla vaan ottamaan tätä tunnetta pois. Repiä sitä ulos mun rinnasta, ja ääntä mun päästä. Kuka vois pelastaa mut?