Tykkään lueskella toisten blogeja, etsiä samanlaisia sieluja, ihmisiä joilla on samanlaisia ajatuksia. Vähän aika sitten luin yhden blogia, joka puhui siitä että hän vain kirjoittaa tunteensa suoraan, kaunistelematta. Ilman kuvia. Pelkkiä tunteita. Koska hänen mielestään näissä tunteissa ei ole mitään kaunista. Että tällaisia ei kuvailla "runollisesti", hienosti kirjoitettuna. Minä olen siinä vähän eri mieltä. Ensinnäkään en osaisi kirjoittaa tunteita ihan niin suoraan.. Totta kai voin sanoa jos ahdistaa, mutta joitain tunteita ei vain voi sanoa suoraan. Ja jotkut tunteet, minusta, voivat jollain sairaalla tavalla olla kauniita. Olenko sitten hullu? Ehkä..
Mutta miksei kivun kuvaileminen voisi olla kaunista? Kai pitää olla hieman kiero mieli, omanlainen ajatustapa, jotta pystyy näkemään kauniin kaikessa.. Myös kivussa. Kai tätä ystäväni tarkoitti, minulla todella on sairaan kaunis mieli, ja tässä tapauksessa luulen että lauseen painotus on sanassa Sairaan, Sairaan kaunis mieli. Mutta voiko olla sairas mieli olematta sairas? Enhän minä ole sairas.. Enhän?
Sairaskin voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Fyysistä sairautta useimmin. Mutta on niitä henkisiäkin sairauksia. Mä en nuku enään ollenkaan. En saa unta, en tahdo nukkua. Mä kuulen ääniä. Juuri siinä välissä, kun vielä seikkailee valveilla olon ja unen rajamailla. Silloin mä kuulen ääniä. Ja mä en saa nukuttua. Mua pelottaa. Toivon että tää menee ohi. Mutta miten hiljentää äänet, jotka tulevat sun pään sisältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti