Take me to the moon

Mun ei tee mieli syödä.. Ruoka ei vaikuta kivalta.. Se on ilkeää, ja nauraa kun se saa hiipiä vartaloon ja muuttua läskiksi. Ja sieltä sitä ei saa helpolla pois. Ei kai tää nyt tuu takas? Nää ajatukset jotka mä oon yrittäny unohtaa.. Ne osaa olla kieroja, hiipii pikkuhiljaa.. Nauraa ja pilkkaa.

Tänään oli taas sellanen päivä että mä en tuntenut yhtään mitään. Nauroin, mutten tuntenut iloa. Enpähän ollut surullinen, jotain uutta. Mun mielikin oli ihan tyhjä.. Bussissa matkalla kotiin mua alkoi vähän ahdistamaan. Sormet puutui, kihelmöi. Ne oli ovelia, vain odotti että sais puuduttaa mun koko vartalon, pakottais mut makaamaan lattialla paniikkikohtauksen kourissa. Mutta mä taistelin vastaan. Jumppasin sormia ja pakotin itseäni hengittämään rauhallisesti, mun mielessä pyöri vaan "ei nyt, ei tässä bussissa, ei näiden ihmisten edessä", ja lopulta mä päihitin ne. Todennäköisesti se kostautuu myöhemmin, mutta toivottavasti mun omassa huoneessa. Ainakin mä päihitin ne, vaikka ne taisteli kovasti vastaan.. Kaikki on vaan mua vastassa. Peilikin on vain niin karu, korostaa kaikkea sitä mitä mä inhoan. Vaaka osaa olla joskus niin ilkeä, etten uskaltanut mennä punnitsemaan itseäni. Joskus on parempi jos ei tiedä..

I'm not feeling so bold

Can't you see I don't wanna grow old?

And my photograph's an epitaph of parody

I don't wanna be me

I'm not feeling so sure

It would help if you offered a cure

If I wait, it's too late for the remedy

I don't wanna be me

You won't save me

'Cause I'm not the fortunate one

So, don't blame me

If I decide to go hide or instead to just run

I'm not feeling so well

Maybe we could just sit for a spell?

And make amends, it depends on my injury

I don't wanna be me, I don't wanna be me

I don't wanna be me

You won't save me

'Cause I'm not the fortunate one

So, don't blame me

If I decide to just run

You won't save me

'Cause I'm not the fortunate one

So, don't blame me

If I decide to go hide or instead to just run