They don't even know you
all they see is scars
They don't see the angel
living in your heart
Syksy tekee maailmasta kauniin, mutta samalla niin ruman. Värilliset lehdet ovat kauniita, mutta lehdettömät puut niin karuja. Harmaa ja kostea sää tekee minusta apaattisen. Sateella ei edes tee mieli tanssia. Tahdon vain kääriytyä peiton alle ja nukkua. Kumpa ei tarvitsisi ikinä nousta sängystä, vaan saisi vain maata siellä päivät pitkät.. Väsyttää, väsyttää, väsyttää... Ja silti aloitin eilen herkkulakon ja kuntoilun. Ehkä jos hieman laihdun niin piristyn. Ehkä saan enemmän elämäniloa kun opin pitämään itsestäni, sitten kun olen hoikempi ja kauniimpi. Ehkä, ehkä..
Kadun mun tekoja, pyydän anteeks arvista.
Mutta muista, mikä ei tapa se vaan vahvistaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti