You can't play on broken strings

Mä olen kiertopalkinto. Tarjoa tolle tytölle pari drinkkiä niin se varmasti lähtee sun mukaan. Mikä varmaan onkin totta. Mä olen nyt kolme viimeisintä yötä nukkunut kolmen eri jätkän vieressä. Mutta oikeasti vain nukkunut, en mitään muuta. Muiden silmissä ehkä näyttää siltä kuin he käyttäisivät mua hyväkseen, mutta totuus on, että minä käytän heitä hyväkseni. En saa unta yksin.. Käytän heitä kylmästi siihen että saisin unta. Olo on niin paljon turvallisempi kun joku pitää käsivarsiaan ympärilläsi. Aamulla vähän jutellaan, oli kivaa ja niin pois päin, sitten menoksi. Ja jätän jätkän miettimään, että oliko kivaa? Eihän tän nyt näin pitänyt mennä?
Mä olen tyttö joka tulee sänkyyn muttei riisu housuja pois. Kuulostaapa hassulta.

Mä olen turta, en tunne taaskaan mitään. Olen kuollut sisältä.

Mä en ole tänään syönyt mitään.. Itseinho on tänään huipussaan, ja jo pelkän ruuan näkeminen ällöttää.. En tahdo, en halua.. Mua paleltaa ja väsyttää.. Sinnittelen vielä hetken hereillä, sitten menen nukkumaan.. Empähän ainakaan ehdi saamaan mitään ahmimiskohtausta. Huomenna mennään äitin ja siskon kans shoppailemaan, ja sitten ylihuomenna mun sisko lähtee belgiaan. Aamulla on siis pakko syödä jotain, koska tunnen itseni sen verran hyvin, ja koska olen tänään ollut koko päivän syömättä, niin jos lähtisin pyörimään kaupoissa ilman aamupalaa, voisin todella pahoin ja vain tärisisin. Eli pitää toivoa että saisin aamulla jotain alas..

Hitto että tekisi mieli viillellä, mutten saa, en anna itseni tehdä sitä. Mutta haluaisin niin kovasti vain tuntea jotain. Mä inhoan mun elämääni, ja tahtoisin vain olla laiha..

Kipu korvaa ystävää

Miten sä voit tehdä mulle näin? Mä luulin että me oltiin vielä parhaita kavereita, vaikka me ollaankin tässä viime aikoina riidelty.. Mutta mä en ole ikinä satuttanut sua niin pahasti kun sä satutit mua tänään.. Sanat voi satuttaa niin hemmetisti..

Mä en halua edes ajatella sitä, miten toinen voi sanoa noin? Mä en halua puhua siitä, mutta sen mä kerron, että mä olen rikki, hajalla, mä en saa henkeä, itken silmät päästäni ja sattuu niin hemmetisti..

Kansikuvapoika ja sammakkoprinsessa

Mä en tiedä mitä tää on. Tää on jotain tosi outoa. Sä lisäsit mut facebookissa, ja aloit juttelemaan. Ollaan juteltu nyt jo monta iltaa, tai oikeastaan yötä, kun kumpikaan ei ole malttanut mennä nukkumaan. Ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta, ja kun me puhutaan sä saat mut aina hymyilemään. Viime yönä sä sanoit "mä taidan olla vähän ihastunut suhun". Herranjumala. Mä olen aivan sekaisin. Tavallaan mä olen onnellinen, mutta sitten taas toisaalta mua pelottaa ihan hirveästi. Mua pelottaa, että sä kyllästyt muhun. Tai että kun sä saat tietää totuuden musta ja mun taustoista, sä et halua enään olla tekemisissä mun kanssa. Olisi niin paljon asioita joita haluaisin kysyä. Niinkuin "pystyisitkö rakastamaan tyttöä jolla on arpia?", "kestäisitkö sen, kun joskus saan paniikkikohtauksia? Kun alan itkemään ilman syytä? Kun olen kiukkuinen enkä tiedä miksi?" mutten silti halua kysyä, koska en halua pelottaa sinua pois..

Olet tulossa käymään huomenna.. Tänne, minun luokseni. Minua pelottaa, on perhosia vatsassa. Entä jos ujous iskee taas? Tai alan panikoimaan enkä saa suustani mitään järkevää? Miksi mun pitää aina tehdä asioista niin hankalaa.. Miksen voi vain olla kuin kaverini, joilta kaikki sujuu niin luonnostaan? Kai mä vain olen tällainen luonnonoikku enkä muuksi muutu..

Seisot toisella puolen huonetta ja katselet mua vino hymy huulillasi. Sulla on syntisen kaunis suu. Mä höpötän hermostuneena kavereiden kanssa ja revin olutpulloni etikettiä. Vilkuilen sinua välillä, ja yritän vääntää hymyn huulilleni. Haluaisin niin mennä juttelemaan kanssasi, mutten uskalla. Olen liian ujo, riittämätön. Katselet minua varmaan vain säälistä, katsot miten ruma ja läski olen. Tyhmä, tyhmä, lopeta! Eikö voisi olla muka mahdollista, että olet oikeasti kaunis hänen silmissään? Älä ole typerä, ei se ole mahdollista, piru pään sisällä kuiskaa. Juon ja juon ja juon, pullo tyhjenee toisensa jälkeen. Yritän kerätä rohkeutta puhuakseni tuon komean olennon kanssa, mutta ei. Minä vain en ikinä ole tarpeeksi. Joku sanoo jotain hauskaa, ja alan kikattamaan hysteerisesti. Sisälläni kuplii, ja olo on lämmin. Rentoudun ja annan tunteen viedä mukanaan. Tätä mä olen kaivannut, tätä ihanaa tunnetta. Suljen silmät ja heilun musiikin tahdissa. Musiikki vie minut mukanaan aivan toiseen maailmaan.

Aamulla herään mun siskon sohvalta, ja mulla ei ole mitään muistikuvaa loppuillasta, ja milloin olen nukahtanut. Joku on keittänyt kahvia, kaadan itselleni kupillisen ja menen tupakalle. Oleskelen jonkun aikaa mun sikon luona, mutta sitten on pakko raahautua kotiin. Kotona mulle iskee hirveän yksinäinen olo. Kädet tärisee ja tunnen että ahdistus alkaa iskeä. Kaivan esiin mun yskänlääkkeen, rakas kolmiolääke. Nappaan reilun satsin, ja ei kestä kauaa kun mut valtaa ihana euforinen olo. Mä sulan. Mä olen tinakenkätyttö.

Joululoma

Nyt se loma sitten alkoi, ja kohta on joulu.. Mua pelottaa.. Mä en halua.. Miksei joulu voisi tulla vasta vähän myöhemmin? Sitten kun mä olen henkisesti valmis siihen.. Mun pitää mennä kotiin, syödä paljon jouluruokaa.. Olla iloinen koko ajan. No, meillä tuppaa paritkin viinipullot kadota jouluna, joten eiköhän se iloisuuspuoli hoidu sillä.. Ja seuraavana päivänä voi vain olla "väsynyt". Mutta kun mä en silti jaksaisi.. En jaksa, en tahdo. Kuulostan varmaan joltain viisivuotiaalta.. Mutta mua ahdistaa. Sormet kietoutuvat kaulan ympärille, en saa hengittää. Elefantti istuu rintakehälle, ja siilit pyörivät piikkiensä kanssa pitkin mun vartaloa.. Miksei nää tunteet voi jättää mua rauhaan? Haluan vain käpertyä peiton alle ja nukkua tän kaiken pois..

Mun sisko lähtee vähintään puoleksi vuodeksi belgiaan.. Mulla tulee sitä hirveä ikävä.. Se on meidän koko perheestä mulle kaikista läheisin, ja nyt kun me asutaan ihan lähellä toisiamme, mä oon tottunut näkemään sitä usein.. Mun tuki ja turva, ja nyt se lähtee pois.. Noh, ainakin sen kissa tulee tänne. Siis jos se tulee toimeen mun kämppiksen kissan kanssa. Mulla on levoton olo. En osaa istua paikallaan, vaan on pakko heilutella jalkoja. Kaupassakin pitäisi käydä, mutten jaksaisi. Mutta pakko sinne on mennä, sillä en syönyt eilenkään mitään ja kaapit on tyhjillään, ja mua heikottaa.. Tämä samperin heikotus ja paha olo, jättäisivät mut rauhaan niin saisin rauhassa kuihtua pois.. Typeriä ajatuksia, typeriä mielikuvia, typerä vääristynyt kuva siitä miltä minun vartaloni kuuluisi näyttää.. Mutta miksi, miksei se voi vain näyttää siltä? Ainoa asia mitä toivoisin joululahjaksi..

Paniikki

Apua. Paniikki iskee. Mä olen käymässä äitin luona ja päätin että punnitsen itseni, mutten löydä vaakaa mistään! Apua, apua, mitä mä teen. Nyt kun mä päätin että punnitsen itseni, niin mun on pakko saada tietää paljonko painan! Paniikki, paniikki, paniikki..

Taas koko päivän on pyörinyt ruoka mielessä.. Onko tämä liikaa? Vaiko liian vähän? Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.. Miksi? Miksi olen tällainen? Miksen vain voisi olla normaali niin kuin kaikki muut? Mä soitin mun kaverille perjantaina, ja arvatkaas kuka vastas. Mun eksä. Mä menin ihan lukkoon, ja änkytin jotain. Puhelusta mulla ei ole mitään muistikuvaa, ja sen jälkeen alko pullot tyhjenemään kovaa tahtia. Mä olen taas alottanut tän. Puran mun yksinäisyyttäni hyppäämällä sänkyyn kaikkien kanssa. En osaa sanoa ei. Jos joku minut huolii, niin miksen menisi? Ja arvatkaa millainen morkkis on aina seuraavan päivän.. Tunnen itseni huoraksi. Kaverini sanoi minulle kerran, että jätkät käyttävät minua hyväkseen. Mutta hän on väärässä. Minä käytän heitä hyväkseni. Minä tarvitsen heitä. Okei, ei niitä niin montaa ole, joiden kanssa olisin oikeasti harrastanut seksiä.. Tänne voin sen tunnustaa. Kahdeksan eri jätkää, joidenkin kanssa useampaan kertaan. Olen ällöttävä, ällötän itseäni.. Mutten mahda sille mitään..

Mä olen täysin menettänyt kunnioituksen itseäni kohtaan.. Mä en ole mitään kellekkään. Pelkkä lelu joka voidaan heittää pos käytettynä.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu

Mä olen ollut ihan romuna koko päivän.. Olen muistuttanut zombia. Ruokaakaan en saanut alas, koska ajattelin, että jos en olisi tällainen läski, eksäni ei olisi tehnyt noin.. Illalla kämppikseni oli tehnyt salaattia, ja pyysi minut syömään, enkä kehdannut kieltäytyä.. Nyt minua ällöttää, vaikka se olikin vain pelkkää salaattia.. Mieleni tekisi niin viillellä, mutten anna itseni tehdä sitä.. Olen kohta ollut kokonaisen kuukauden ilman, enkä halua enään.. Ei rumia jälkiä kauniilla värillä, ei enään. En saa. Piru mun olkapäällä nauraa mun onnettomalle ololle. Se nauttii kun näkee mun pahan olon, ja ivaa. Ei anna rauhaa.

Miksen saisi vain käpertyä sänkyyn ja nukkua pari vuotta? Mutta koulussa on pakko käydä, töissä on pakko käydä.. Kohta mä palan loppuun.. Olen hullu kuin pullosta tullut, ja tekisi melkein mieli nauraa itselleni pirun mukana. Mitäs olen tällainen onneton paska..

Olin tänään mun yhden kaverin kanssa kahvilla, ja se kertoi mulle jotain mikä yllätti mut  ihan täysin.. Itkulta ei vältytty, äänettömät kyyneleet virtasivat jokena poskilla. Luottamus hajosi pirstaleiksi, mutta ystävien rakkaus säilyi. Luottamuksen palaset pitää vain liimata uudelleen kiinni, niin kyllä se siitä. Meidän rakkaus on se liima.

Mun ajatukset on nyt tosi sekavia, itkettää ja naurattaa, enkä yhtään tiedä miten mua tässä vaiheessa voi enään edes naurattaa.. Hysteeristä naurua, kun ei muuta enään osaa. Onttoa naurua, kun ei mitään enään tunne..

Fucked up

Mä en saa henkeä. En ole hengittänyt sitten eilisen. En vain saa sitä kuvaa pois mun mielestä. Kuvaa mun eksästä suutelemassa toista tyttöä, metrin päässä musta. Alkuillasta se taas hakeutu lähelle, tuijotteli pitkään ja välillä "vahingossa" koski, tanssiessa laittoi kädet mun lantiolle. Ja sitten se teki noin. Sillä sekunnilla mun elämäni romahti. Ensin vain tuijotin heitä lamaantuneena, mutta kun viimein pystyin siirtämään jalkojani, vain juoksin vessaan, ja romahdin lattialle itkien. Miksi? Miksi se tekee näin mulle? Onko se ottanut elämäntehtäväkseen sekottaa mut ihan kokonaan? Ensin se pelasti mun hengen, ehkä sitä nyt kaduttaa ja se on päättänyt kiduttaa mua niin kauan kunnes riistän itseltäni hengen.. Mistä sitä tietää..Mä en pysty edes sanoin kuvailemaan miten paljon muhun sattuu..

Miksi? Miksi se teki näin mulle? Mä luulin että se vielä välitti musta, mutta ilmeisesti tää oli sille pelkkää leikkiä.. Se vain halusi satuttaa mua..

Kumpa mä vaan voisin pyyhkiä sen pois mun mielestä.. Napsauttaa sormiani, enkä muistaisi enään koko ihmistä, en meidän yhteisiä muistoja.. Kumpa se olisikin vain niin helppoa..

Enkä mä osaa enään edes itkeä.. Haluasin niin kovasti, mutta kyyneleeni loppuivat.. Minä katosin. Ja kaikki mitä on jäljellä on enään kylmä kuori.

Sekaisin

Mulla ei ole ääntä. Kuulostan viiskymppiseltä mieheltä joka on vetänyt viskiä viimeset kolkyt vuotta. Ja mun nenä vuotaa kuin niagaran putous. Sen lisäksi mä olen tosi väsynyt. Kuoleman väsynyt.. Ja niin hemmetin hämmentynyt. Miten yksi jätkä voi taas sekoittaa mun koko maailman, kaiken mitä mä olen taas rakentanut.. Kohta siitä on kaks vuotta kun me erottiin.. Ja mun tunteet on yhä ihan yhtä vahvat sitä kohtaan.. Miten se voi ees olla mahollista? Joskus mulla on päiviä jolloin luulen päässeeni hänestä yli, mutta sitten näen hänet taas, ja kaikki tunteet tulee takaisin. Mä olen taas vain niin sekaisin, että tekee melkeen mieli itkeä.. Ja täällä koulussa mä vaan taas istun, peittäen mun tunteet. Maski vain päälle, väännä hymy huulille, eikä kukaan huomaa. Kaikki on hyvin, eikö? Oikeasti tekisi vain mieli käpertyä peiton alle ja nukkua pari vuotta.

Järjetön rakkaus

Mä tuun kohta hulluksi.. Taas eksän kanssa juteltiin, pohdittiin, revittiin vanhoja haavoja auki, tuijotettiin toisiamme silmiin ja halattiin pitkiä haleja. Silti kumpikaan ei taas tiedä mistään mitään.. Sydän hakkaa hullunlailla, sen samalla ollessa taas palasina. Mä en nyt keksi mitään järkevää kirjotettavaa, en saa tunteitani sanoiksi. Päivän biisi: jesse kaikuranta-järjetön rakkaus