Seisot toisella puolen huonetta ja katselet mua vino hymy huulillasi. Sulla on syntisen kaunis suu. Mä höpötän hermostuneena kavereiden kanssa ja revin olutpulloni etikettiä. Vilkuilen sinua välillä, ja yritän vääntää hymyn huulilleni. Haluaisin niin mennä juttelemaan kanssasi, mutten uskalla. Olen liian ujo, riittämätön. Katselet minua varmaan vain säälistä, katsot miten ruma ja läski olen. Tyhmä, tyhmä, lopeta! Eikö voisi olla muka mahdollista, että olet oikeasti kaunis hänen silmissään?
Älä ole typerä, ei se ole mahdollista, piru pään sisällä kuiskaa. Juon ja juon ja juon, pullo tyhjenee toisensa jälkeen. Yritän kerätä rohkeutta puhuakseni tuon komean olennon kanssa, mutta ei. Minä vain en ikinä ole tarpeeksi. Joku sanoo jotain hauskaa, ja alan kikattamaan hysteerisesti. Sisälläni kuplii, ja olo on lämmin. Rentoudun ja annan tunteen viedä mukanaan. Tätä mä olen kaivannut, tätä ihanaa tunnetta. Suljen silmät ja heilun musiikin tahdissa. Musiikki vie minut mukanaan aivan toiseen maailmaan.
Aamulla herään mun siskon sohvalta, ja mulla ei ole mitään muistikuvaa loppuillasta, ja milloin olen nukahtanut. Joku on keittänyt kahvia, kaadan itselleni kupillisen ja menen tupakalle. Oleskelen jonkun aikaa mun sikon luona, mutta sitten on pakko raahautua kotiin. Kotona mulle iskee hirveän yksinäinen olo. Kädet tärisee ja tunnen että ahdistus alkaa iskeä. Kaivan esiin mun yskänlääkkeen, rakas kolmiolääke. Nappaan reilun satsin, ja ei kestä kauaa kun mut valtaa ihana euforinen olo. Mä sulan. Mä olen tinakenkätyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti