Mä en tiedä mitä tää on. Tää on jotain tosi outoa. Sä lisäsit mut facebookissa, ja aloit juttelemaan. Ollaan juteltu nyt jo monta iltaa, tai oikeastaan yötä, kun kumpikaan ei ole malttanut mennä nukkumaan. Ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta, ja kun me puhutaan sä saat mut aina hymyilemään. Viime yönä sä sanoit "mä taidan olla vähän ihastunut suhun". Herranjumala. Mä olen aivan sekaisin. Tavallaan mä olen onnellinen, mutta sitten taas toisaalta mua pelottaa ihan hirveästi. Mua pelottaa, että sä kyllästyt muhun. Tai että kun sä saat tietää totuuden musta ja mun taustoista, sä et halua enään olla tekemisissä mun kanssa. Olisi niin paljon asioita joita haluaisin kysyä. Niinkuin "pystyisitkö rakastamaan tyttöä jolla on arpia?", "kestäisitkö sen, kun joskus saan paniikkikohtauksia? Kun alan itkemään ilman syytä? Kun olen kiukkuinen enkä tiedä miksi?" mutten silti halua kysyä, koska en halua pelottaa sinua pois..
Olet tulossa käymään huomenna.. Tänne, minun luokseni. Minua pelottaa, on perhosia vatsassa. Entä jos ujous iskee taas? Tai alan panikoimaan enkä saa suustani mitään järkevää? Miksi mun pitää aina tehdä asioista niin hankalaa.. Miksen voi vain olla kuin kaverini, joilta kaikki sujuu niin luonnostaan? Kai mä vain olen tällainen luonnonoikku enkä muuksi muutu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti