Taas koko päivän on pyörinyt ruoka mielessä.. Onko tämä liikaa? Vaiko liian vähän? Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.. Miksi? Miksi olen tällainen? Miksen vain voisi olla normaali niin kuin kaikki muut? Mä soitin mun kaverille perjantaina, ja arvatkaas kuka vastas. Mun eksä. Mä menin ihan lukkoon, ja änkytin jotain. Puhelusta mulla ei ole mitään muistikuvaa, ja sen jälkeen alko pullot tyhjenemään kovaa tahtia. Mä olen taas alottanut tän. Puran mun yksinäisyyttäni hyppäämällä sänkyyn kaikkien kanssa. En osaa sanoa ei. Jos joku minut huolii, niin miksen menisi? Ja arvatkaa millainen morkkis on aina seuraavan päivän.. Tunnen itseni huoraksi. Kaverini sanoi minulle kerran, että jätkät käyttävät minua hyväkseen. Mutta hän on väärässä. Minä käytän heitä hyväkseni. Minä tarvitsen heitä. Okei, ei niitä niin montaa ole, joiden kanssa olisin oikeasti harrastanut seksiä.. Tänne voin sen tunnustaa. Kahdeksan eri jätkää, joidenkin kanssa useampaan kertaan. Olen ällöttävä, ällötän itseäni.. Mutten mahda sille mitään..
Mä olen täysin menettänyt kunnioituksen itseäni kohtaan.. Mä en ole mitään kellekkään. Pelkkä lelu joka voidaan heittää pos käytettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti