lauantai 29. joulukuuta 2012

You can't play on broken strings

Mä olen kiertopalkinto. Tarjoa tolle tytölle pari drinkkiä niin se varmasti lähtee sun mukaan. Mikä varmaan onkin totta. Mä olen nyt kolme viimeisintä yötä nukkunut kolmen eri jätkän vieressä. Mutta oikeasti vain nukkunut, en mitään muuta. Muiden silmissä ehkä näyttää siltä kuin he käyttäisivät mua hyväkseen, mutta totuus on, että minä käytän heitä hyväkseni. En saa unta yksin.. Käytän heitä kylmästi siihen että saisin unta. Olo on niin paljon turvallisempi kun joku pitää käsivarsiaan ympärilläsi. Aamulla vähän jutellaan, oli kivaa ja niin pois päin, sitten menoksi. Ja jätän jätkän miettimään, että oliko kivaa? Eihän tän nyt näin pitänyt mennä?
Mä olen tyttö joka tulee sänkyyn muttei riisu housuja pois. Kuulostaapa hassulta.

Mä olen turta, en tunne taaskaan mitään. Olen kuollut sisältä.

Mä en ole tänään syönyt mitään.. Itseinho on tänään huipussaan, ja jo pelkän ruuan näkeminen ällöttää.. En tahdo, en halua.. Mua paleltaa ja väsyttää.. Sinnittelen vielä hetken hereillä, sitten menen nukkumaan.. Empähän ainakaan ehdi saamaan mitään ahmimiskohtausta. Huomenna mennään äitin ja siskon kans shoppailemaan, ja sitten ylihuomenna mun sisko lähtee belgiaan. Aamulla on siis pakko syödä jotain, koska tunnen itseni sen verran hyvin, ja koska olen tänään ollut koko päivän syömättä, niin jos lähtisin pyörimään kaupoissa ilman aamupalaa, voisin todella pahoin ja vain tärisisin. Eli pitää toivoa että saisin aamulla jotain alas..

Hitto että tekisi mieli viillellä, mutten saa, en anna itseni tehdä sitä. Mutta haluaisin niin kovasti vain tuntea jotain. Mä inhoan mun elämääni, ja tahtoisin vain olla laiha..



2 kommenttia:

  1. Tiedän liiankin hyvin tuon fiiliksen, ettei pysty nukkumaan yksin. Itse seurustelen ja pelkään poikaystävän pitävän minua kohta ihan hirveänä riippakivenä, kun olen aina mankumassa hänen luokseen yöksi. Kotona yksin on vain niin helvetin hankala nukkua... Toivottavasti et nyt joudu kestämään hirveästi mitään kiertopalkintopuheita kaiken muun lisäksi. Et näyttäisi tarvitsevan enää yhtään enempää taakkaa.

    Viiltelyasiaankin voin sanoa samaistuvani. Minä olen ollut nyt pari kuukautta koskematta veitseen, mutta näinköhän enää kauaa kestän ilman. Tietyssä pisteessä sen kokee ikään kuin pakoksi. Toivottavasti siellä päin on asia vähän paremmalla mallilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Morella. On aina jollain tavalla lohduttavaa kuulla, ettei ole näiden asioiden kanssa yksin. Veitsi olisi vain niin ihana lohtu, mutta pakko vain yrittää taistella vastaan.. Yritä sinäkin<3

      Poista